Yhteystiedot

Kalvolan Sosialidemokraatit ry

pj. Kari Johansson
Humalojantie 3
14500 Iittala

Puh: 040 7002713
S-posti:
kari.johansson@pp3.inet.fi

Historiaa


 
Kalvolan Sosialidemokraattien juuret

Työväenyhdistykset olivat 1800- ja 1900- lukujen taitteessa käsityöläisten, palkkatyöläisten, torpparien, renkien ja piikojen yhdistyksiä, jotka pyrkivät vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin aikana, jolloin suurimmalla osalla kansasta ei ollut mitään vaikuttamismahdollisuuksia.

Kalvolaan työväenyhdistys perustettiin vuonna 1900, yhtenä ensimmäisistä maalaiskunnista. Suurlakon jälkeen 1905 uudet työväenyhdistykset perustettiin Vehkojalle, Kutilaan, Taljalaan, Heinuun, Rimmiin, Vuorenkylään ja Lintumaalle.

Vuonna 1984 palattiin yhteen, koko kunnan kattavaan yhdistykseen ja nimi vaihdettiin Kalvolan Sosialidemokraatit ry:ksi.

Kalvolan työväenyhdistys

Ensimmäinen työväenyhdistys  perustettiin Iittalan asemanseudulla vuonna 1900. Vuonna 1881 perustettu lasitehdas aiheutti paljon eriarvoisuutta Kalvolassa. Ruotsalaiset puhaltajat olivat paikkakunnan kermaa ja kalvolalaiset kelpasivat vain apupojiksi. Lasitehtaan työntekijät olivat tiukan isännänvallan alla eikä työväen järjestäytymistä sallittu. Työväenyhdistyksen aktiiveja olivat kuitenkin Vastamäen pieneläjät; puusepät, muurarit, sepät jne, joita tarvittiin Ruotsista tulleita muuttajia palvelemaan.

Yhdistyksen tarkoitukseksi kirjattiin yhteyden pitäminen Kalvolan ammattilaisten ja työväen kesken, 'jotta edistettäisiin heidän hyväänsä siveellisessä ja henkisessä suhteessa'. Yhdistys lupasi myös järjestää 'sivistyttäviä ja jalostavia huveja' laulun, lausunnon ja soiton merkeissä. Myös lukusali perustettiin jäsenten sivistyksen edistämiseksi.

Yhdistyksen aatepohja oli Suomen työväenliikkeen perustajan, Viktor Julius von Wrightin ajatusten mukaan humaanisuudessa ja sosiaalisessa liberalismissa, mutta yhdistys liittyi pian radikaalimpaan Suomen Työväenpuolueeseen, joka perustettiin vuonna 1899. Poliittisista suuntauksista riideltiin  ja sosialismin vahingollisuutta pelättiin korkeammalla taholla, kunnes suurlakko vuonna 1905 selkeytti linjoja. Tärkeimmäksi tehtäväksi nousi taistelu venäläistämispyrkimyksiä vastaan kaikin keinoin. Myös eduskuntalaitoksen uudistaminen oli työväenliikkeen tavoite. Pieni vähemmistö käytti valtaa sekä valtakunnan että paikallishallinnon tasolla.

Kalvolan kunta oli syntynyt joulukuussa 1867, kun maallisista asioista päättäminen siirtyi kirkkoherran johtamalta pitäjänkokoukselta kuntakokoukselle. Kuntakokouksella oli varsin suuri valmistelu-, päätäntä- ja toteutusvalta ja siihen sai osallistua jokainen, vaikka äänioikeus oli sidoksissa veronmaksukykyyn ja maanomistukseen.  

Kunta oli työläisille pitkään vain veroja keräävä välttämätön paha. Vuoden 1903  puoluekokouksen jälkeen alettiin nähdä kunnan merkitys yhteisönä ja alueen asukkaiden palvelujen ja olojen kehittäjänä. Eduskuntavaaliuudistuksen myötä työväenliike alkoikin kiinnostua myös kunnallisesta päätöksenteosta. Työväenyhdistykset nimesivät luottohenkilön seuraamaan kunnan asioita. Työväenyhdistys alkoi ajaa mm. verouudistusta ja kansakoulun perustamista.

Uusia yhdistyksiä syntyy

Vuoden 1905 suurlakon jälkeen köyhälistöjen keskuudessa noussut innostus joukkovoiman käytöstä synnytti useita uusia työväenyhdistyksiä kautta maan. Kalvolan Työväenyhdistys sai sivuyhdistyksen Vehkojalle 1906, joka muutti nimensä Luoteiskulman Työväenyhdistykseksi vuonna 1915.

Torpparien etujärjestöksi perustettu Kalvolan Torppariliitto muuttui Kutilan Työväenyhdistykseksi 1907. Taljalassa järjestäydyttiin työväenyhdistykseksi 1907. Työväenyhdistykset syntyivät myös Heinuun, Vuorenkylälle ja Rimmiin sekä viimeisenä Lintumaalle vuonna 1909. Kalvolan Työväenyhdistystä alettiin selvyyden vuoksi kutsua myös Sauvolan ja Iittalan työväenyhdistykseksi. 

Työväenjärjestöjen yhteiselin, Kalvolan sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö perustettiin helmikuussa 1907. Se johti puolueen kunnallispolitiikkaa ja kurssitti toimihenkilöitä sekä hoiti vaaliagitaatiota. Kunnallisjärjestö jaettiin aluejärjestöihin äänestysalueittain. Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa sosialidemokraatit saivat kaksi kolmasosaa äänistä.

Uuden eduskunnan työtä seurattiin yhdistyksissä tarkasti. Hämeen Voimaa, puolueen omaa lehteä tilattiin Kalvolaan runsaasti ja lehtikirjoittelun avulla käytiin vilkasta keskustelua. Toinen sortokausi ja ensimmäinen maailmansota hiljensivät yhdistykset pitkäksi aikaa. Keskityttiin käytännön toimintaan: valintoihin, kirjanpitokursseihin ja Kutilassa työväentalon rakentamiseen.

Sisällissota jakaa kansan

Keisarin luovuttua vallasta 1917 olot muuttuivat;  mm. työaikoja saatiin lyhyemmiksi. Eduskuntavaalien häviön jälkeen sosialidemokraatit perustivat järjestyskaarteja suojelemaan työväen kokoontumisvapautta. Sisällissota ja vallankumous toivat punaisen vallan Kalvolaan 1918. Kunnan hallitukseksi valittiin 12-jäseninen osasto yksinomaan sosialidemokraateista. Kunnallisneuvosto valitsi toimikunnat ja lautakunnat sekä järjestyspäällikön ja järjestysmiehet.

Järjestyskaarteista muodostettiin Suomen Punainen kaarti -niminen armeija, joka kuului Hämeen pataljoonaan. Kalvolassa ei taisteltu, mutta sotaa seurattiin tiiviisti lehdissä ja suojeluskuntaa puuhanneet talolliset olivat kaartilaisten vihan ja pelon kohteena.

Ennen vappua 1918 oli punaisten lähdettävä Kalvolastakin, mutta lähtiessä poltettiin kirkko, seuratalo Väinölä ja neljä maataloa. Valkoiset miehittivät Kalvolan Kuurilan suunnasta 26.4. Samana päivänä saksalaiset valtasivat Hämeenlinnan. Punaisen osapuolen menetykset nousivat Kalvolassa suuremmiksi kuin missään maaseudulla. Työväenyhdistyksen nimilistan mukaan kuolleita oli 132.

Kiinni saatuja punaisia alettiin ampua järjestelmällisesti Kalvolassa kaksi päivää suojeluskunnan perustamisen 29.4.1918 jälkeen. Suojeluskunnan päämajaksi otettiin lasitehtaan omistama Orvon talo ja surmatyöt tapahtuivat hautausmaan takana, jonka aidan ulkopuolelle uhrit haudattiin. Myöhemmin työväenjärjestöjen etsintätoimien jälkeen eri puolilla pitäjää olleet vainajat siirrettiin hautausmaalle ja heille saatiin muistomerkki.

Työväenliikkeen uusi alku

Kaiken jälkeen työväenliike kuitenkin toipui. Uusi alku jäi naisten tehtäväksi. Taljalan työväenyhdistyksen naiset herättivät yhdistyksen henkiin ja aloitti toiminnan. Takavarikoidut työväentalot saatiin takaisin Kutilassa ja Taljalassa.

Kunnallisjärjestö herätettiin henkiin 2.1.1920 Kutilassa, jolloin Taljalan, Luoteiskulman, Kutilan, Heinun ja Vuorenkylän yhdistykset olivat jo toiminnassa. Rimmissä aloitettiin seuraavana vuonna. Kalvolan yhdistys sen sijaan hiipui, samoin pian Heinu. Uusikin alaosasto syntyi Taulamaahan 1922.

Vuoden 1919 eduskuntavaaleissa SDP:tä äänesti 731 kalvolalaista eli 59% äänestäjistä. Seuraavissa vaaleissa kannatus laski 707:ään. Uusi Sosialistinen Työväenpuolue, jota ammattiyhdistysliike ja sosialidemokraattinen nuoriso kannatti, ei saanut jalansijaa Kalvolassa. Puolueen katsottiin olevan liikkeellä "väärällä sos.dem. nimellä" eikä sen puhujia haluttu päästää Kalvolaan.

Ensimmäiset uuden kunnallislain mukaiset vaalit pidettiin 1919. Äänestysinto oli vähäistä, mutta työväenyhdistykselle vaali oli menestys. Se sai 60% äänistä ja neljä seitsemästä erovuorossa olleesta paikasta. Enemmistön koko 21-jäsenisessä valtuustossa puolue sai vasta seuraavana vuonna. Jokavuotiset äänestykset väsyttivät äänestäjiä ja vuodesta 1925 alkaen siirryttiin kolmen vuoden vaalikauteen, jolloin äänestysprosentti kohosi huomattavasti.

Yhteistyö vasemmistoon kuuluvien maanviljelijöiden kanssa muodosti hyvän pohjan toiminnalle. Yhteinen arvomaailma perustui alhaiseen verotukseen ja pelkoon lainanottoa kohtaan.  Lapuan liikkeen marssi hätkähdytti työväestöä ja pelättiin oikeiston vallankaappausta, jota ei kuitenkaan tapahtunut. 

Iittalaan kaivattiin Kalvolan Työväenyhdistyksen hiipumisen jälkeen omaa yhdistystä ja perustamiskokous pidettiin Vastamäessä samassa paikassa, jossa Kalvolan yhdistys oli aikanaan perustettu. Yhdistystä lähtivät vetämään Iittalaan muuttaneet vireät miehet. Toiminta alkoi vuoden 1929 alusta, jonka jälkeen pian ostettiin valmis rakennus, Rudolf Salmen talo työväentaloksi. 

Kalvolassa oli vilkasta siihen aikaan: louhittiin graniittia eduskuntataloa varten. Kivimiesten ammattiosasto piti kokouksiaan Taljalan työväentalolla. Lasitehtaalle saatiin ammattiosasto vuotta myöhemmin. Vastapuoli puolestaan sabotoi ja muilutti vasemmistolaisia. 

1930-luvulla merkittävänä kunnallismiehenä vaikutti Kalle Valkama, jonka johdolla Kalvolaan rakennettiin viisi uutta koulutaloa. Hän toimi  köyhäinhoitolautakunnan puheenjohtajana 30 vuotta. Lautakunta oli perustettu lain vaatimana 1922 ja sen myötä suhtautuminen köyhäinhoitoon muuttui oleellisesti. 1930-luvun alussa otettiin kantaa pahenevaan työttömyyteen, ehdotettiin työttömille valtion töitä ja kerättiin avustuksia iltamilla. Lasitehtaan sata työtöntä syksyllä 1931 nostatti ison metelin, mutta apuun tuli kieltolain kumoaminen 1932, jonka jälkeen tehtaan tuotanto pääsi taas vauhtiin.

Iittalan työväenyhdistys oli alussa pieni, 10-15 jäsentä. Tehtaalaisia yhdistys ei kiinnostanut ja porvarit yrittivät kaataa SDP:n enemmistön valtuustossa, joka onnistui 1936. Iittalan Sd. Työläisnuoriso-osasto aloitti vuonna 1933 ja kasvatti nopeasti jäsenmääräänsä. Nuoret harrastivat urheilua, retkeilivät ja näyttelivät, mikä lienee nostattanut innostusta poliittiseen toimintaan. Sota-ajaksi nuorisotoiminta kuitenkin laimeni ja nuoret miehet marssivat rintamalle.

Sodan jälkeen alkoi nousukausi

Sodan päätyttyä perustettiin vaaliliitto SKP:n kanssa ja vaalivoitto 1945  saavutettiin eduskuntavaalien voiton siivittämänä. Työväenenemmistö palautui ja valtuuston ja kunnallislautakunnan puheenjohtajuudet otettiin sos.dem. ryhmälle. Vuoden 1947 kunnallisvaaleihin lähdettiin uudella sosialidemokratia-sanan sisältävällä tunnuslauseella ja 17 paikasta vasemmisto säilytti  kahdeksan paikkaansa. 

Sodan jälkeisenä nousukautena sosialidemokraattiset työväen yhdistykset saivat runsaasti uusia jäseniä. Vanhojakin yhdistyksiä herätettiin henkiin mm Vuorenkylässä ja Lintumaalla. Iittalan yhdistys kasvoi kuitenkin eniten ja 1950-luvulle tultaessa sen jäsenmäärä ylitti 120. Kutilan Työväenyhdistyksen toimintamahdollisuuksia pidettiin parhaina hyväkuntoisen ja remontoidun työväentalon ansiosta, mutta jäsenmäärät alkoivat pudota muiden yhdistysten kilpailun vuoksi.

Työväenyhdistykset avustivat jäseniään kykyjensä mukaan. Lasitehtaan lakkoa avustettiin vuonna 1950. Harrastuspiirit ja opintokerhot olivat tärkeä osa toimintaa, erityisesti näytteleminen ja kuorotoiminta. Sodan jälkeen tanssi oli erityisen suosittua. Urheiluseurat syntyivät yhdistyksen alaosastoiksi.

Sosialidemokraateista tuli kannatuksensa myötä 'kunnanhoitajapuolue'. Demokratia alkoi vahvistua, kun 1950 vaalien jälkeen naisia tuli muukaan valtuustoon ja eri ammatit olivat hyvin edustettuina. Samaan aikaan alettiin pitää ryhmäkokouksia ennen valtuuston kokouksia.

Kunnan organisaatio oli vielä 1950-luvulla kevyt. Keskeisenä viranhaltijana oli kunnansihteeri, mutta kunnanjohtajan viran perustamisesta alettiin vasta keskustella. Kunnanhallituksen puheenjohtaja oli lähes kunnanjohtajan asemassa.

Eripuraa ja yhteiseloa

Sosialidemokraattinen liike oli hämmennyksen tilassa 1950-luvulla, mikä häiritsi Kalvolankin järjestö- ja kunnalliselämää koko 1960-luvun. Kalvola jakautui kahteen sosialidemokraattiseen leiriin, kun Kutilan Työväenyhdistys jakautui ja vähemmistö perusti 1960 Kutilan Sosialidemokraattisen Yhdistyksen, joka liittyi Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattisen Liiton jäseneksi. Toinen TPSL:n yhdistys, Iittalan Sosialidemokraattinen Yhdistys syntyi myöhemmin samana vuonna. Yhdistysten välit rikkoutuivat ja eripuraa aiheutti varsinkin kunnanjohtajan viran perustaminen.

Kutilan Sosialidemokraattinen Yhdistys oli olemassa vuoteen 1984, jolloin se yhdistyi Kutilan, Taljalan ja Iittalan Työväenyhdistysten kanssa. Yhdistymisen takana oli rakennusmestari Aimo Toivo, joka myös hoiti lakkautettujen yhdistysten pesänselvitykset ja suunnitteli Kutilan työväentalon remontin vuonna 1978. 

Kutilan työväentalosta tuli myös vuonna 1984 perustetun Kalvolan Sosialidemokraattien päätalo. Uusi yhdistys perustettiin Iittalan Työväenyhdistyksen nimenmuutoksella 5.2.1984. Pian sen jälkeen Taljalan ja Kutilan  yhdistykset lakkautettiin ja ne liittyivät uuteen yhdistykseen. Ensimmäinen syysvuosikokous uuden nimen alla pidettiin 28.10.1984 27 jäsenen voimin. Liittyneiden yhdistysten jäsenet hyväksyttiin uuden yhdistyksen täysivaltaisiksi jäseniksi. Ulkopuolelle jäi vain Rimmin Työväenyhdistys, joka jäsenten vähyyden vuoksi lakkautettiin lopulta vuonna 1997. 

Kunnanvaltuuston puheenjohtajuus oli Sosialidemokraateilla vuodesta 1946 (vuotta 1964 lukuun ottamatta) lähes 50 vuotta, kunnes 1997 paikka luovutettiin Keskustapuolueelle. Vuoden 2005 alusta se saatiin jälleen takaisin ja puheenjohtajana toimi vuoteen 2007 asti jo 1985 samassa roolissa aloittanut syntyperäinen kalvolalainen Sylvi Vuorinen. 

 

Lähde: Elämässä mukana - Kalvolan Sosialidemokraattien 100-vuotishistoriikki